Blogi

Tässä ajassa neurovähemmistön ja koko vammaisyhteisön suita yritetään tukkia harvinaisen rajulla tavalla. Moni järjestö kituu ja pelkää kaatuvansa kokonaan rahoitusleikkauksien vuoksi ja kaikkialla kaikuu epätoivoinen viesti: "Kohta ei ole ketään".

Vaikka olemme vielä pieni yhteisö, on meidän merkityksemme yhteiskunnassa jo nyt suuri. Neuromoninaisuus, yhdenvertaisuus, osallisuus ja yhteisöllisyys ovat ne arvot, jotka ovat kaiken tekemisemme keskiössä. Toiminnallamme emme vain osallista neurovähemmistön nuoria ja aikuisia ja järjestä tapahtumia, mutta samalla luomme yhteiskuntaamme uusia...

Koulussa ruokailu on monille neurovähemmistön ihmisille haastavaa. Tällä voi olla negatiivisia seuraamuksia myös muilla elämän ja koulupäivän osa-alueilla. Nälkäinen tai aistiylikuormittunut lapsi ei pysty keskittymään, reguloimaan tunteita eikä kasvamaan yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

Nuoruudessa ajattelin, että kun minusta tulee tarpeeksi aikuinen, iän tuoma viisaus ja elämänkokemukset auttaisivat minua yhteiskuntaan kiinni ja helposti löytäisin sen oman juttuni ja polkuni myös työelämässä, sekä henkisesti oman pääni sisällä (elämänsisältöä laajemmin).