Neurovähemmistön yhdenvertaisuus ei toteudu

Neurovähemmistön yhdenvertaisuus ei toteudu

Neurovähemmistöön kuuluvat esimerkiksi autistit, ADHD-ihmiset sekä Toureetikot. Meitä on noin 10% väestöstä, ja elämme syrjityssä asemassa neuronormatiivisessa yhteiskunnassamme. Olemme tässä yhteiskunnassa vammaisia, mutta vammaispalveluissa ei tunnisteta toimintarajoitteestamme ja yhteiskunnan esteellisyydestä johtuvaa palvelutarvetta. 

Lisäksi poliittiset päätökset, jotka heikentävät valmiiksi heikommassa asemassa olevien toimeentuloa osuvat meihin kovaa. Moni neurovähemmistöön kuuluva on vähävarainen, sillä vammaisena eläminen tässä yhteiskunnassa on kallista, ja työkykymme ei useinkaan vastaa neuronormatiivisia odotuksia.

Yhteiskunnan neurovähemmistöä ja vammaisia syrjivät rakenteet ovat selkeä ilmentymä yhteiskunnassamme olevasta ableismista - vammaisten rakenteellisesta syrjinnästä. Me neurovähemmistöön kuuluvat - kuten muutkin vammaiset - kohtaamme ableismin lisäksi myös disabilismia, eli suoraa syrjintää neurotyyppimme tai vammamme perusteella. Disabilismin ja ableismin näkyväksi tuovat esimerkiksi monet Yle MOT:n artikkelit, joissa tuodaan esiin kehitysvammaisten autistien räikeää kaltoinkohtelua laitosolosuhteissa. Nämäkin järkyttävät, ihmisoikeuksien vastaiset tapaukset kuitenkin unohtuvat laajemman yleisön mielestä nopeasti, sillä ne ovat mediassa esillä vain aika-ajoin.

Laitosten lisäksi esimerkiksi psykiatrian poliklinikoilla ei ole ajantasaista tietoa autismista ja muusta neurovähemmistöstä, mikä johtaa laajan väestönosan systemaattiseen kaltoinkohteluun, tarkoituksella tai tahattomasti. Tiedon puute ja ableismi aiheuttavat diagnoosien ja tukitoimien viivästymistä ja suoranaista henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Nämä syrjivät rakenteet yltävät myös sosiaali- ja terveysakselin ulkopuolelle, esimerkiksi koulutuslaitokseen, jonka esteellisyys aiheuttaa neurovähemmistön nuorten suurta osuutta koulupudokkaiden ja lastensuojelun asiakkaiden keskuudessa.

Neurovähemmistön syrjintä on niin rakenteellista ja valitettavan normalisoitua, että muutos parempaan ei tapahdu hetkessä. Me emme kuitenkaan luovuta. Suomessa on viime vuosina noussut etenkin nuorten autisti-aktivistien liike, joka vaatii yhdenvertaisuutta neurovähemmistölle elämän kaikilla osa-alueilla. Esimerkkinä tästä liikehdinnästä ovat Nuoret Aktivistit -ryhmä sekä sisarryhmät Turun seudulla (Aisti ry:n Nuoret Aktivistit) ja Pohjois-Suomessa. Ryhmien tarkoituksena on kansalaisaktivismin keinoin ajaa yhdenvertaisia oikeuksia ja ihmisoikeuksien toteutumista myös meille. Ennen tulevaisuudessa häämöttävää yhdenvertaisten oikeuksien saavuttamista Nuoret Aktivistit -toiminta luo turvallisen tilan meille neurovähemmistön nuorille. Meille, joista on tuntunut vuosikymmeniä, ettemme kuulu mihinkään.

Paula Hautaniemi, 19 v.
Nuoret Aktivistit -nuorisojaoston varapuheenjohtaja

Neurovähemmistön aktivistit ry