Neurovähemmistöjen yhdenvertaisuus

Neurovähemmistön yhdenvertaisuus ei toteudu itsestään - sen eteen on tehtävä töitä. 

Suomessa neurovähemmistöön kuuluvat henkilöt (kuten autistit, ADHD-henkilöt, Toureetikot sekä kielellisten ja hahmotuksen poikkeavuuksien kanssa elävät) kohtaavat merkittäviä esteitä sosiaali- ja terveyspalveluissa, koulutuksessa, työelämässä ja osallisuudessa.

Suurimmat haasteet johtuvat tiedon puutteesta, syrjivistä asenteista, esteellisestä ympäristöstä ja saavutettavuuden ongelmista. 

Esimerkiksi aistiesteellinen ympäristö voi heikentää toimintakykyä, ja neurovähemmistöön kuuluvien erilainen tapa hahmottaa maailmaa johtaa usein väärinymmärryksiin. Kohtuullisten mukautusten ja tukipalveluiden saaminen on vaikeaa, erityisesti silloin, kun vamma ei ole näkyvä. Tämä lisää syrjäytymisen, sairastumisen ja yhteiskunnallisen osattomuuden riskiä.

Kaikilla on oikeus tulla kohdelluiksi arvokkaina yhteiskunnan jäseninä riippumatta siitä, kuinka tuottavia tai toimintakykyisiä he ovat. 

Neurovähemmistöön kuuluvat eivät ole arvokkaita ainoastaan potentiaalinsa tai osaamisensa vuoksi - jokainen ihminen on arvokas sellaisenaan.

Samalla neurovähemmistö on olennainen osa ihmiskunnan moninaisuutta. Meissä on paljon osaamista, luovuutta ja kykyä ajatella toisin – ominaisuuksia, joista koko yhteiskunta hyötyy. Kun esteet puretaan ja yhdenvertaisuus toteutuu, myös neurovähemmistöön kuuluvat voivat osallistua täysillä ja tuoda yhteiskuntaan omat ainutlaatuiset näkökulmansa, taitonsa ja panoksensa.

Kirjoittanut,

Neurovähemmistön Aktvistit ry