Kouluruokailu ja mukautukset neurovähemmistön ihmisille

Koulussa ruokailu on monille neurovähemmistön ihmisille haastavaa. Tällä voi olla negatiivisia seuraamuksia myös muilla elämän ja koulupäivän osa-alueilla. Nälkäinen tai aistiylikuormittunut lapsi ei pysty keskittymään, reguloimaan tunteita eikä kasvamaan yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.

Ruokala on usein meluisa ja kuormittava ympäristö. Lisäksi itse ruoka voi olla tekstuuriltaan, ulkonäöltään ja maultaan epämiellyttävää. Miten ruokailusta voidaan tehdä vähemmän esteellistä neurovähemmistön ihmisille?

Kaikkia auttavat yleiset toimenpiteet/linjaukset koulussa:

Ruokala-tilan aistiystävällisyyden parantaminen

• Ruokalat ovat usein avoimia saleja, joissa ääni kaikuu. Ruokalassa voisi olla esimerkiksi muutamia pienempiä huoneita, joissa olisi rauhallisempaa syödä. Lisäksi ruokalan valaistukseen voidaan kiinnittää huomiota.

Tarjotaan aistiystävällistä ruokaa

• Olisi tärkeää, että koulussa olisi tarjolla lapselle sopivia ruokia. Lisäksi ruoka olisi hyvä laittaa tarjolle niin, että voi itse valita mitä syö. Sekasalaatit ja kastikkeet voivat tuntua ylikuormittavilta, mutta lapsi voi pystyä syömään kurkkua sellaisenaan. Aistiherkkä voi myös pystyä syömään esimerkiksi pastaa sellaisenaan tai voin kanssa, mutta ei lasagnea.

  
  

Säilytyspaikka jääkaapissa eväille sekä mahdollisuus lämmittää oma ruoka.

• On tärkeää sallia omat eväät, jos koulu ei pysty tarjoamaan lapselle ruokaa, jota hän pystyy syömään. Lisäksi koulussa pitäisi olla mahdollisuus säilyttää eväitä kylmässä, sekä lämmittää oma ruoka. Ei ole kestävä ratkaisu, että lapsi syö aina vain lämpimässä säilyviä ruokia tai toivoo parasta, että eväsleivät ovat säilyneet hyvin aamupäivän.

  
  

Tarjotaan tukitoimia kouluruokailuun heti, kun ongelmat ilmenevät, ei odoteta lääkärinlausuntoja tai diagnooseja

• Tukitoimia tulee tarjota, kun tarve ilmenee. Diagnoosin tai lääkärinlausunnon saamiseen voi mennä useampi kuukausi tai jopa vuosia.

Riittävästi aikaa ruokailulle

• Kiireessä ruokailu voi hankaloittaa lapsen kykyä huomata, milloin hän on syönyt riittävästi tai liikaa.

Ruokailuaikojen porrastus

• Ruokailut kannattaa porrastaa, jotta ruokalassa on samaan aikaan mahdollisimman vähän ihmisiä. Toisaalta on hyvä huomioida myös se, että lapsen sosiaaliselle kehittymiselle on hyvä, jos hän pääsee syömään ystäviensä kanssa, jotka eivät välttämättä ole samassa ryhmässä.

Ei pakoteta maistamaan tai syömään lautasta loppuun

• Aistiherkkien kohdalla maistamaan tai syömään vaatiminen ei yleensä tuota hyvää lopputulosta. Epämiellyttävät aistikokemukset eivät ole vain pientä epämukavuutta, vaan ne vastaavat paremmin kivun kokemusta. (LÄHDE) Tämä voi aiheuttaa jopa oksennusreaktion.

Tarpeeksi fyysistä tilaa, jotta koskemattomuus säilyy

• Ruokalassa tulee olla tarpeeksi tilaa, jotta kaikilla on mahdollisuus riittävään tilaan ja koskemattomuuteen. Ruokalassa pelkästään äänen ja valon takia aistit voivat olla koitoksella, jolloin pienikin hipaisu voi tuntua isolta haasteelta.

Hyvä ilmastointi hajujen ehkäisemiseksi

• Hajuja voi lievittää tehokkaalla ilmastoinnilla. Ilmastoinnissa on myös tärkeää huomioida, ettei se ole liian kovaääninen.

Yksilölliset kohtuulliset mukautukset

Tarjotaan muu tila ruokailla, kuin ruokala

• Pienryhmässä tai yksin ruokailu voi helpottaa aistikuormitusta. Tässä on tärkeä huomioida lapsen oma toive, sillä ruokalan ulkopuolella syöminen voi eristää hänet ystäväpiiristä.

Oma, sivussa oleva pöytä ru0kalassa

• Sivussa oleva pöytä voi tuoda oman turvallisen tilan, joka pysyy samana. Ennalta arvattavuus helpottaa vähentämään kuormitusta.

Tarjotaan turvaruokaa yksilöllisen ruokavalion perusteella

• Koulu voi tarjota lapselle hänen omaan ruokavalioon sopivan ruoan, vaikka kyseessä ei olisi ruoka-aineallergia tai sairauteen liittyvä erityisruokavalio. Erikoislääkärin ja ravitsemusterapeutin lausunto erityisruokavalion tarpeesta voi auttaa yksilöllisen ruokavalion saamisessa.

Avustaja tai muu aikuinen hakee ruoan linjastosta lapselle

• Jonottaminen voi olla erityisen kuormittavaa aistillisesti. Toisaalta toisen hakiessa ruoan, lapsen on vaikeampi itse päättää, mitä haluaa syödä ja kuinka paljon.

Sermit

• Serneillä voidaan vähentää melua ja muuta aistikuormitusta. Sermien käytössä täytyy varmistaa, että se on lapselle itselleen sopiva keino. Sermi pahimmassa tapauksessa eristää lapsen muista.

(Aisti) apuvälineet ruokailussa

• Apuvälineitä voi olla esimerkiksi kuulosuojaimet, kuulokkeet, korvatulpat ja pipo voivat auttaa ääniherkkyyteen. Huppu voi auttaa vähentämään ääntä, että rajaa näkökenttää. Myös esimerkiksi aurinkolasit ja stressilelut voivat auttaa.

Yksilöllisiin mukautuksiin siirrytään, jos kaikkia hyödyntävät keinot eivät riitä tai eivät ole lapselle sopivia. Esimerkiksi kuulosuojaimien tai sermillä lapsen eristäminen muusta ruokalasta voi asettaa lapsen eriarvoiseen asemaan muiden kanssa, ja voi aiheuttaa kiusaamista ja syrjäyttämisen tunteita lapselle. On tärkeää huomioida lapsen omat toiveet.

Makte Muuri, puheenjohtaja, Neurovähemmistön Aktivistit ry

LÄHTEET

Gabel, A., Muuri, M. (2023) "Aistiherkkyys kouluruokailussa : kyselytutkimus aistiherkkien alakoululaisten huoltajille" https://www.theseus.fi/handle/10024/810684